Työehtosopimusjärjestelmän katsotaan alkaneen ns. Tammikuun kihlauksesta vuonna 1940. Tuolloin elettiin Talvisodan aikaa. Työnantaja ja työntekijäkeskusjärjestöt sopivat siitä, että sodan jälkeen ryhdytään hoitamaan työmarkkina-asioita yhdessä sopimalla. Vuodesta 1946 lähtien työehtosopimuksia sitten onkin tehty.
Työehtosopimuksissa on kaksi sopijaosapuolta, työnantaja ja työntekijät. Työehtosopimuksissa sovitaan työpaikoilla noudatettavista yleisistä ja kaikkia koskevista työsuhteen ehdoista.
Työehtosopimusjärjestelmä on keskeinen väline vaikuttaa yleisiin työsuhteen ehtoihin. Kun työehtosopimuksissa on kaksi osapuolta niin sopimusneuvotteluissa on kahdet tavoitteet, työnantajan tavoitteet ja työntekijöiden tavoitteet.
Työehtosopimuksilla sovitaan sekä yleisistä työsuhteen ehdoista että palkoista. Työntekijöiden tavoitteena on pitää huolta siitä, että talouden kasvavasta kakusta lohkaistaan ansaittu siivu myös henkilöstölle. Työntekijöiden tavoitteina on rahakysymysten ohella huolehtia myös siitä, että työn fyysinen, henkinen ja ajallinen kuormitus ei nouse kohtuuttomaksi.
Tärkeimmät työehtosopimukset solmitaan alakohtaisesti valtakunnallisina. Alakohtaiset sopimukset ovat alan työantajien ja alan työntekijöiden sopimuksia. Näissä sopimuksissa otetaan alan erityspiirteet huomioon.
Työsuhteen ehtojen säätelylle on kaksi vaihtoehtoa, työlainsäädäntö ja työehtosopimus.
Jos vaihtoehtona on, että yleiset työsuhteen ehdot määrättään lailla, niin järjestelmästä tulisi nykyistä huomattavasti jäykempi. Eduskunnalla ei ole mitään käytännön mahdollisuuksia ottaa kaikkien alojen erityspiirteitä huomioon siinä laajuudessa kuin ne nykyisin työehtosopimuksissa toteutuvat.
Jos yleisiä työsuhteen ehtoja ei sovita työehtosopimuksin tai lainsäädöksin niin ne määräytyisivät yksipuolisesti työnantajan intressien perusteella. Perinteinen työväenliike vaati 8 tunnin työaikaa 1900 luvun alussa. Voimassaolevasta työaikalaista huolimatta ylemmät toimihenkilöt vaativat 2000 luvun alussa 8 tunnin työaikaa ja vaativat viranomaisia valvomaan että ylityöt rajattaisiin lain mukaisiksi.
Neuvotteluosapuolena olevan työntekijäjärjestön painoarvo riippuu järjestäytymisasteesta. Mitä korkeampi on järjestäytymisaste, niin sitä parempi on neuvotteluasema. Järjestäytymätön työntekijä ei tue työtekijöiden etujen kehittämistä, järjestäytymättömyys edistää työnantajien tavoitteiden toteutumista.
Työnantaja on jo järjestäytynyt eikö Sinunkin pitäisi?