Suomalainen palkansaajien eläketurva (TEL) on ansiosidonnainen ja se perustuu työeläkevakuutukseen. Järjestelmä aloitettiin vuonna 1961, jolloin laki työntekijöiden eläkkeistä astui voimaan.
Vakuutuksessa edunsaajana on työntekijä. Eläkkeen määrään vaikuttaa työhistoria ja ansioiden määrä. Kun järjestelmä otettiin käyttöön v 1961, se rahoitettiin silloin kokonaan työnantajan maksamina palkkojen prosenttuaalisina sivukustannuksina. Oleellista oli, että työntekijät tyytyivät tuolloin vastaavasti pienempiin palkankorotuksiin. Työeläkkeet on rahoitettu työntekijöiden palkkakuluista ja aikanaan maksettava eläke on tavallaan myöhennettyä palkanmaksua. Vuodesta 1961 lähtien palkkaneuvotteluissa palkat ja työeläkevakuutusmaksut ovat olleet mukana osana pakkaratkaisukokonaisuutta.
Järjestelmää rukattiin laman aikana siksi, että työnantajien mielestä palkkakustannukset olivat liian suuret ja että ainakin sivukustannuksia oli pienennettävä. TEL -maksut olivat 21 %:n luokkaa bruttopalkasta eli bruttopalkan päälle.
Laman syvyyden vuoksi työllisyyttä haluttiin tukea kaikin tavoin ja eduskunta päättikin, että TEL -maksut jaetaan työantajan ja työntekijän maksettavaksi siten, että nyt työnantaja maksaa noin 16 % bruttopalkan päälle ja työntekijä noin 5 % pidätyksenä bruttopalkasta. Joka pidätys on myös verotuksessa vähennyskelpoinen. Kun TEL -maksu peritään suoraan palkasta, niin siitä on tullut veroluonteinen maksu.
Työnantajalla on jatkuva intressi tavoitella nykyistä pienempää maksuosuutta, rahasta kun on kysymys.
Kun eläkevakuutusjärjestelmän kokonaiskustannusta ei voida pienentää puuttumatta tulevan eläkkeen tasoon, niin työnantajan maksuosuuden pienentäminen tulisi vääjäämättä työntekijän osuuden korotukseksi. Lienee myös selviö, että työntekijä ei saa kompensaationa maksuosuutensa korotuksen suuruista pysyvää palkankorotusta.
Työntekijät voivat puolustaa nykyistä järjestelmää ja nykyisiä maksuosuuksia vaikuttamalla lainsäädäntöön jo sen valmisteluvaiheessa ja vaikuttamalla TUPO - ja työehtosopimusneuvotteluissa.
Esimerkiksi tulopoliittiseen kokonaisratkaisuun tähtääviä neuvotteluita ei aloiteta, jos TEL -maksujen osuuksia tultaisiin sopimuskaudella muuttamaan työntekijöiden vahingoksi.
Järjestäytyneet työnantajat etenkin yrittäjäsiivellä (Suomen Yrittäjät) ovat pitäneet yllä moittivaa keskustelua työnantajien sivukustannuksista.
Työntekijän oman edun puolustaminen voi onnistua vain työntekijäjärjestöjen kautta ja avulla. Järjestäytymätön työntekijä heikentää työntekijäjärjestöjen painoarvoa ja lisää riskiä muuttaa eläkevakuutuksen maksuosuutta työntekijän vahingoksi.
Työnantaja on jo järjestäytynyt eikö Sinunkin pitäisi?